KASVATUSTYÖ
Fieldspanielit
Olemme kasvattaneet 22 fiedspanielipentuetta. Kasvateissamme
on pääasiallinen väri ollut maksanvärinen, lisäksi 3 liver-roan,
2 blue-roan ja viisi liver-tan pentua ja yksi musta pentue.
Fieldspanieleissa eriväriset rotunsa edustajat saattavat olla
hieman erityyppisiä.
Muotovalioita kasvateissamme on ollut tähän mennessä 21. Olen
itse melko laiska näyttelyissäkävijä ja se varmaan kuvastuu
myös kasvattieni näyttelykäyntien määrissä. Vuodet ovat kuluneet
enemmänkin näyttelyiden ja kokeiden järjestelytöissä. Lisäksi
mejä-harrastus on aina vienyt suuren osan vapaa-ajasta.
Ensimmäinen ihan oma koiramme oli englanninspringerspanieli
SFMVA&KVA Anton ja muutaman vuoden kuluttua, vuonna 1978, porukkaan
liittyi englanninspringerspanieli of Skyway Caramelle. Molempien
springereiden kanssa kävimme näyttelyissä ja uroksen kanssa
lisäksi jälkikokeissa. Kun uros siirtyi autuaammille metsästysmaille,
tuli eteen uuden koiran hankinta. Olin aikanaan -70 luvun alussa
käynyt näyttelyissä Tarmo Viirtelän ja Eeva Rintaman kanssa
ja tutustunut niillä reissuilla Eevan Englannista tuomaan fieldspanieliin.
Rotu teki minuun vaikutuksen tasapainoisen luonteensa ja sopeutuvaisuutensa
vuoksi.
Fieldspanielin pentua oli vaikea saada, mutta onnistuimme kuitenkin
hankkimaan narttupennun Sinikka Merkkiniemeltä Lähdesuon Kennelistä.
Tämä narttu, Lähdesuon Nasta, oli alku fieldspanieliharrastuksellemme.
Siitähän sitten lähti lauma kasvamaan, vaikka parhaimmillaan
meillä on ollut "vain" kuusi fieldiä. Koirien kanssa harrastettiin
ja Raimo koulutti Nastasta jälkikoiran, joka voitti monia Hämeen
Spanielikerhon ja Pohjois-Hämeen kennelpiirin mestaruuksia,
Spanieliliiton mestaruuden, ja kaksi kertaan MEJÄ SM:n, eli
kilpailun, jossa osallistumisoikeus oli siihen aikaan kaikilla
metsästyskoiraroduilla. Lisäksi koira palkittiin muilla mitallisijoilla
ko. kilpailuissa.
Olemme hakeneet Ruotsista Ingrid Roslundilta/Kennel Fieldstar,
yhteensä viisi koiraa ja Helene Samuelssonilta/Kennel Tamlin's,
yhden uroksen. Nämä tuontikoirat ovat omalta osaltaan tuoneet
tarvittavaa uutta verta rotuun.
Näiden monien vuosien aikana on kasvateista ollut paljon iloa
sekä meille, että varmasti omistajilleen. On tietysti ollut
myös pettymyksiä. En halua kasvattejani millään tavoin tässä
eritellä, ne ovat kaikki olleet omalla tavallansa kauniita ja
hyviä koiria.
Norwitchinterrierit
Olimme pitkään miettineet pienikokoisen koiran hankintaa
ja vuonna 1992 otin yhteyttä Gitta Ringwalliin tiedustellen
mahdollisuutta saada häneltä norwichinterrierin narttupentua.
Odotus tuli pitkäksi, kun vuonna 1994 lokakuussa syntyi pentue,
josta saman vuoden joulukuussa kotiimme haettiin pentu nimeltään
Black Spot Vivaldia Sound. Pentu oli pieni, musta ja pippurinen,
kaikki viisi spanieliamme juoksivat sitä karkuun. Vivaldia oli
hyvin itsetietoinen, mutta kiltti ja ihana koira. Sillä on neljä
pentuetta ja yhteensä 14 pentua, joista yksi, Hurricane's Desert
Princess (Tirri), asuu tyttäremme Teijan kotona. Tirri on käynyt
pari kertaa näyttelyssä saaden molemmilla kerroilla ykkösen.
Meillä on myös vuonna 2005 syntynyt, Ulla Grönlundin kasvatti,
Patchwork Miss Machope, kutsumanimeltään Be-Be.
Meillä on ollut 11 norwichinterrieripentuetta. Lisäksi yhden
pentueen (E-pentue), on Kati Lähteenmäki kasvattanut Hurricane's
kennelin nimelle.
Tässäkään rodussa näyttelytittelit eivät ole meille jalostusta
ajatellen tärkeimpiä, vaan lisääntymiseen käytettyjen koirien
terveys ja luonne.
Kasvatustyömme rodussa on erittäin pienimuotoista, mutta silloin
tällöin on hyvään kotiin mahdollisuus saada pentu.
|
... |
Patchwork Miss Machope ja Fieldstar Azalea
Hurricane's Nice Brunette 4 kk.
 |